Kolumni
Kööpenhaminan ilmastokokous - pannukakku vai taikinan juuri
Kööpenhaminan ilmastokokous päätyi poliittiseen julistukseen, jossa sitoudutaan toimiin kasvihuonekaasujen vähentämiseksi, jotta ilmaston lämpeneminen rajoittuu 2 celsiusasteen tasolle. Kööpenhaminassa ei kuitenkaan saatu jatkoa Kioton ilmastosopimukselle. Julistus ei sisällä oikeudellisesti sitovia pitkän aikavälin päästötavoitteita. Teollistuneet maat tosin sitoutuivat ilmoittamaan omat kansalliset päästötavoitteensa vuodelle 2020 vielä tammikuun 2010 loppuun mennessä. Samoin kehitysmaat sitoutuivat ilmoittamaan omat toimenpiteensä päästöjen vähentämiseksi. Lisäksi sovittiin muun muassa teollisuusmaiden rahoituksesta kehitysmaille.
Oliko Kööpenhaminan ilmastokokous onnistunut vai ei?
Poliitikkojen mielipiteet kokouksen onnistumisesta jakaantuvat: EU:ssa kokouksen tulokset on tuomittu laihoiksi, kun taas etenkin USA:ssa ja Kiinassa on katsottu kokouksen olleen onnistunut askel pitkässä neuvottelujen sarjassa. Ilmastotutkijat ja ympäristöjärjestöt pitävät kokouksen tulosta epäonnistuneena. Tutkijoiden mielestä toistaiseksi esitetyt vähennystavoitteet ovat riittämättömiä pitämään ilmaston lämpenemisen 2 asteessa.
Mutta ei kokous täysin tuloksetonkaan ollut. Julistukseen ovat sitoutuneet sen räätälöineet Yhdysvallat ja Kiina, kaksi maailman suurinta kasvihuonekaasujen päästömaata. Yhdysvaltojen kannalta Kööpenhaminan kokous tosin tuli hankalaan aikaan, sillä sen oman ilmastolain käsittely on pahasti kesken. Kaikkien suurten päästömaiden mukanaolo on tärkeää erityisesti neuvotteluiden jatkon kannalta. Lisäksi jos asiaa tarkastellaan vaikkapa EU:n oman päästökauppajärjestelmän toimivuuden näkökulmasta, tällä on merkitystä. Esimerkiksi päästöoikeuksien alkujaossa on jouduttu turvautumaan monimutkaisiin sääntöihin, koska osa toimialoista kohtaa kansainvälisen kilpailun, eivätkä kaikki kilpailijayritykset EU:n ulkopuolella ole olleet yhtä tiukan sääntelyn alla. Mikäli päästörajoitukset koskisivat globaalisti kaikkia toimialan yrityksiä, voitaisiin päästöoikeuksien alkujakoa EU:n järjestelmässä yksinkertaistaa siirtymällä mahdollisimman pikaisesti päästöoikeuksien huutokauppaan oikeuksien jakomenetelmänä kaikilla päästökaupan toimialoilla. Lisäksi mahdollinen päästökauppajärjestelmien linkittäminen tasoittaisi yritysten kilpailuasetelmaa.
Toinen keskeinen seikka liittyy myös sopimuksen laajuuteen, tarkemmin kehitysmaiden päästövähennystavoitteisiin. Toistaiseksi kehitysmaissa tehdyt päästövähennyshankkeet ja niistä saatavat sertifikaatit on linkitetty EU:n päästökauppaan, mikä on hyvä muun muassa kustannustehokkuuden, teknologian siirtymisen ja kehitysmaiden ilmastoponnistelujen tukemisen kannalta. Valitettavasti mainittuihin CDM-hankkeisiin liittyy valtavasti hallinnollista kitkaa, joka on seurausta muun ohella siitä, ettei kehitysmailla ole kirjattuja päästövähennysvelvoitteita. Hankkeista saatavien päästövähennysten oikea ja läpinäkyvä määritteleminen sekä todentaminen on hankalaa. Hallinnollinen prosessi yksinkertaistuisi, mikäli päästövähennysten määrittelystä tulisi nollasummapeliä hankkeeseen osallistuvien maiden kesken. Näin kävisi, jos sekä hankkeen rahoittavalla teollisuusmaalla että hanketta isännöivällä kehitysmaalla olisi molemmilla selkeä ja sitova päästövähennystavoite. Näinhän on tilanne teollistuneiden, Kioton pöytäkirjan allekirjoittaneiden maiden välisissä yhteistoteutus-, eli JI-hankkeissa. Kirjaukset kehitysmaiden tavoitteista, vaikka suhteessa bruttokansantuotteen kasvuun, olisivat edistysaskel mekanismien yksinkertaistamiseksi. Edellytyksenä tälle on luotettava päästöjen todentamis- ja raportointijärjestelmä, mikä Kööpenhaminan julistuksessa on myös kirjattuna.
Kolmas keskeinen elementti liittyy päästömarkkinoiden epävarmuuteen ja jatkuvuuteen. Päivittäinen gallup Euroopan päästömarkkinoilla paljasti, että noin 12000 teollista laitosta näkee päästöjen vähennysvelvoitteen lieventyneen EU:ssa, ainakin odotusarvoisesti. Eurooppalaiset päästökauppayritykset katsovat, että EU:n vuoden 2020 päästöjen vähennystavoitteen kiristyminen 20 prosentista 30 prosenttiin (vuoden 1990 tasosta) on epätodennäköisempää kuin vielä ennen Kööpenhaminan kokousta. Päästöoikeuden hinta nimittäin tippui reilun euron verran pörssien auettua kokouksen jälkeisenä maanantaina – mitä löyhempi sääntely, sitä alhaisempi hinta. Päästötavoitteen kiristymiseen EU oli sitoutunut, mikäli kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa muut maat tekevät vastaavia sitoumuksia. Nähtäväksi jää, miten yritykset reagoivat tammikuun aikana ilmoitettaviin päästötavoitteisiin. Nyt päästöoikeuden hinta on varsin alhainen.
Moni kakku päältä kaunis.
On kenties ennenaikaista sanoa, tuliko Kööpenhaminassa leivottua pannukakkua tai kakkua laisinkaan. Toivoa sopii, että Tanskassa sekoitettiin vasta jauhot, hiivat sekä sokeri ja nyt odotetaan, miten taikina alkaa kohota. Kenties vuoden aikana aineksista leivotaan hyvän ilmastosopimuksen reseptin mukainen pöytäkirja, joka allekirjoitetaan Meksikossa ensi joulukuussa.
Toivokaamme siis yhdessä hyvää ja entistä parempaa uutta vuotta 2010!
Kimmo Ollikka
tutkija, tohtorikoulutettava (HENVI)
kimmo.ollikka@vatt.fi
040-585 0855